Miksi joku etäinen tai vaikeasti tavotettava ihminen voi tuntua niin pirun kiinnostavalta - mutta turvallinen ja aidosti hyvä tyyppi alkaa ahdistaa? Tässä jaksossa puhutaan ihmissuhdekaavoista, läheisyyden pelosta ja siitä, miksi “väärä” voi tuntua oudolla tavalla tutulta ja turvalliselta. Miksi osa meistä jää suhteisiin, joissa joutuu jatkuvasti todistamaan olevansa tarpeeksi? Miksi osa taas lähtee juuri silloin, kun joku oikeasti tulee lähelle? Jaksossa puhutaan mm. kiintymyssuhteista, itsesabotaasista, dopamiinista ja siitä, miksi rauhallinen rakkaus voi tuntua aluksi tylsältä — vaikka juuri se voisi olla turvallista.Lähteet:John Bowlby & Mary Ainsworth: kiintymyssuhdeteoria. Hazan & Shaver (1987): romanttiset suhteet ja kiintymyssuhdemallit. Berridge & Robinson (1998): dopamiini, haluaminen ja palkitseminen. Stephen Porges: Polyvagaalinen teoria ja hermoston turvallisuuskokemus ihmissuhteissa Hosted on Acast. See acast.com/privacy for more information.
Miksi 'väärät tyypit' tuntuvat tutuilta ja turvallisilta?
Tässä jaksossa käsitellään ihmissuhteita ja läheisyyden pelkoa, erityisesti sitä, miksi etäiset tai vaikeasti saavutettavat ihmiset voivat tuntua niin kiinnostavilta suhteessa turvallisiin kumppaneihin. Keskustelussa avataan myös kiintymyssuhteiden teemoja ja itse sabotaasia, miten dopamiini vaikuttaa ihmissuhteisiin, sekä turvallisen rakkauden alkuperäistä suurempaa puutetta.
