Saariston lapsi ja kokenut purjehtija Tommy Hellsten ei koskaan unohda yhdeksän vuoden takaista, hirmumyrskyssä tehtyä Atlantin ylitystä. Mielestä ei poistu myöskään reissun jälkeinen olotila, jota Tommy kutsuu “oseaaniseksi hiljaisuudeksi”. Merellä olo vaatii läsnäoloa, merta on mahdoton hallita ja siellä on vaikea suorittaa tai kiirehtiä. Miksi tällainen mentaliteetti on elämässä niin vaikeaa? Mistä kontrollin ja suorittamisen tarve oikeasti kertoo?
