Kaius Niemi muistaa yhä sen kerran, jolloin hän pienenä poikana nosti isänsä kanssa Itämerestä ainakin kolme turskaa kerralla veneeseen – ja kuinka niiden kuljettamiseen tarvittiin saaressa kottikärryt. Helsingin Sanomain vastaava päätoimittaja Niemi kertoo suhteestaan Itämereen, jonka suhteen on olennaista keskittyä huonojen tulevaisuusskenaarioiden sijaan siihen, mitä on vielä mahdollista tehdä. Niemen mielestä keskustelua Itämeren ekologisesta tilasta tulisi käydä myös talviaikaan, vaikka meri ei silloin näykään niin voimallisesti arjessa kuin kesällä. Meri elävänä organismina on olemassa ja läsnä, vaikka siellä ei tule yhtä paljon oltua. Poliittisestikaan keskustelu ei saisi jäädä vain toiselle vuosipuoliskolle. Itämeri on ikään kuin highway ja siellä myös tapahtuu siksi paljon; Suomenlahdella on sotilaallista toimintaa, kaasuputki, ja Venäjän toiseksi suurin kaupunki siellä pussin perällä. Itämeren ympärillä on jännitteitä, mutta se on myös kodikas – riippuu mistä kulmasta katsoo. Niemeä kiehtovat myös kartat ja se, miten ne paljastavat aikakautensa tärkeinä pidetyt asiat mutta myös ne seikat, joita ei ole vielä tiedetty. Mitkä olisivat meidän aikamme terra incognitoja, jos ne piirtäisi kartalle? Ja miksi hänellä on seinällään Jacques Peetersin kartta vuodelta 1692? https://www.raremaps.com/gallery/detail/64560/americae-peeters
