Vielä 1880-luvun alussa eurooppalaisilla oli siirtomaita Afrikassa lähinnä vain rannikoilla, vaikka lähes koko muu maailma oli jo jaettu ja kartoitettu. Mutta vain noin 30 vuotta myöhemmin lähes koko manner oli siirtomaavaltojen hallinnassa. Afrikan jakamisesta, tai ainakin sen pelisäännöistä, sovittiin eurooppalaisten kesken afrikkalaisia kuulematta vuonna 1884-85 Berliinin konferenssissa, vaikka itse valloitukset tapahtuivat pääosin vasta myöhemmin. Koko niin sanotun kilpajuoksun Afrikkaan aloitti Belgian kuningas Leopold, joka keplotteli itselleen Kongon, valtavan kokoisen alueen keskellä eurooppalaisille vielä tuntematonta pimeää maanosaa. Siirtomaita valloittivat lisäksi Britannia, Ranska, Saksa ja Italia. Portugali puolestaan laajensi vanhoja siirtomaitaan länsi- ja itärannikolla sisämaahan päin. Myös Espanjalla oli jo ennestään siirtomaita Afrikassa. Afrikkaan jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, Liberia ja Etiopia.
Syvenny Euroopan siirtomaavaltaan Afrikassa 1800-luvulla.
Tässä jaksossa käsitellään Euroopan siirtomaavaltojen laajentumista Afrikassa 1800-luvun loppupuolella. Vaikka eurooppalaisilla oli tuolloin vain muutamia rannikkosiirtomaita, pian lähes koko manner jaettiin suurvaltojen kesken. Erityisesti Berliinin konferenssi vuonna 1884-85 loi pelisäännöt, joiden puitteissa siirtomaiden valloitus toteutui.
