Kesä oli, kesä meni: Johanna teki kaikkea liikaa, Jonna opetteli survivalistiksi, ja siinä sivussa tuli vedettyä kunnon lukuähky. Johanna on miettinyt ulkonäön antamaa valtaa Sally Rooneyn ja Ottesa Mosfeghin romaanien parissa. Jonna taas on pohtinut venäläisen ihmisen mysteeriä luettuaan Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen lopun. Mutta kumpikin on kesän aikana suistunut eksistentiaaliseen kriisiin. Miksi lukea? Miksi elää? Löytyykö vastaus lapsuuden rutiineista vai sienien vetämisestä?
